Visio 2017 – oppimisen oikeudesta ja aikuisten oppivelvollisuudesta
Mitä oppivelvollisuusiän päätyttyä tapahtuu aikuisiän saavuttaneelle ihmiselle? Jotkut vannovat etteivät enää ikinä avaa minkään koulun ovea, eivätkä lue kirjoja. Toiset puolestaan aikuistuttuaan kiihdyttävät oppimistaan, nyt vailla lain pakotteita. Osa taas havahtuu vasta myöhemmin huomaamaan, että opiskelulla voi merkittävästi vaikuttaa omaan elämäänsä.
Työelämä edellyttää ihmisiltä kykyä jatkuvaan muutokseen. Kysymys on siis asenteista, oppimisen kyvyistä ja opiskelutaidoista. Millainen elämä on tarjolla sellaiselle henkilölle, joka johdonmukaisesti torjuu muutoksen mahdollisuuden ja oppimistilanteet. Ennustaja ei tarvitse avukseen edes lasipalloa. Työelämän kilpailutilanteissa kohtalona on todennäköisesti häviäjän rooli ja pahimmillaan syrjäytyminen muustakin yhteiskunnan toiminnasta.
Tiedot vanhenevat, teknologia uudistuu sekä ihmisten väliset sosiaaliset verkostot muuntuvat ja laajenevat. Positiivisin asentein varustetut ihmiset tulevat lähes huomaamattaan vedetyiksi uusiin päivittäisiin oppimistilanteisiin. Kiihtyvän kehityksen sentrifugi työntää henkisesti laiskat ja asenteiltaan uudistusvastaiset yhä kauemmaksi menestyjien kentältä.
Oppimisen into, kyky ja halu eivät ole ihmisen pysyviä ominaisuuksia. Elämäntilanteet vaihtuvat ja väsyminenkin on luonnollista. Jossakin vaiheessa, kun ammatilliset rutiinit on opittu, työnteko on tehokasta ja itsevarmuuskin kasvanut kohtuullisiin mittoihin. Silloin halutaan säästää energiaa muihinkin elämän tarpeisiin. Aktiivinen itsensä kehittäminen siirtyy ajatuksissa kaukaisempaan tulevaisuuteen. Näin vuodet vierivät ja vähitellen saa huomata, että mielenkiintoisimmat ja vastuullisemmat tehtävät annetaankin nuorempien hoidettavaksi. Yhtäkkiä eilispäivän rutiini mukavuudessaan onkin osoittautunut petolliseksi ansaksi. Nyt tarvitaankin ylimääräistä energiaa karkuun pyrkivän etujoukon saavuttamiseksi.
Työelämän paras henkivakuutus on jatkuva omasta kehityksestä huolehtiminen. Aikuisella se on suorastaan kansalaisvelvollisuus. Onneksi nykymaailmassa oppiminen ei ole sidottu minkään koulurakennuksen tai instituution varaan. Sitä voi harjoittaa kaikkialla.
Pitäisikö laki oppivelvollisuudesta päivittää uudelleen? Alaikäisten lasten kohdalla olisikin parempi puhua oppimisen oikeudesta. Vanhemmat velvoitettaisiin huolehtimaan siitä, että yhteiskunnan tarjoamaa koulutusta todella lapsille hankitaan. Aikuisväestöä puolestaan koskisi yleinen oppimisvelvollisuus. Se korostaisi myös yksilön omaa vastuuta työmarkkinakelpoisuutensa ylläpitämisessä. Vastavuoroisuuden hengessä työelämän häiriötilanteissa tarpeellisen avunkin voi sitten ottaa vastaan pystypäin ja itsearvostuksensa säilyttäen.
Kysymys vuodelle 2017: minkä uuden asian tai taidon aiot oppia tänä vuonna ?
