Ryhtyisinkö yritysjohtajaksi
Johtajan valitseminen organisaatioon on aina suurimerkityksinen päätös. Päätöksellä on kauaskantoisia taloudellisia ja yhteiskunnallisia seurauksia. Johtajan persoona herättää myös odotuksia ja tunnekuohuja. Valintaa kritisoidaan, ihmetellään ja ihastellaan. Toisinaan tuntuu siltä, että paras asiantuntemus olisikin niillä, joilla asiassa on vähiten vastuuta ja tietoa.
Johtajan valintaan tuntuu liittyvän aina jonkin verran mystiikkaa. Se johtunee siitä, että valmistelutyö on hoidettava erittäin suurta luottamuksellisuutta ja hienotunteisuutta noudattaen.
Suuren yleisön mielikuvat johtajan arkipäiväisestä työstä saattavat olla vanhahtavia. Johtajan on oltava hahmo, jonka suuntaan kumarretaan, hän on se, joka lyö nuijan tai nyrkin pöytään ja lausuu painavia sanoja kuten: olette erotettu. Sihteerit sipsuttelevat hänen ympärillään ja autonkuljettajat availevat ovia johtajille. Nämä ovat kuitenkin ajatuksellisia iskostumia vanhojen Suomi-filmien aikakaudelta.
Edelleenkin on myös niitä, joiden mielestä johtajaksi synnytään. Tämän filosofian mukaan valintapäätösten tekijöiden olisi siis hyvissä ajoin tiedettävä millaiset äidit synnyttävät johtajia. Vuosikymmeniä henkilövalintojen parissa toimineena olen kuitenkin saanut huomata, että johtajaksi kasvetaan ja koulutetaan. Moni löytää itsensä johtajan tai yrittäjän roolista vaikka nuoruuden suunnitelmat ovat olleet aivan jotakin muuta.
Johtajan ura muistuttaa yhä useammin pätkätyöläisen uraa. Kertakäyttöisyys, projektiluonteisuus ja muutostarve ovat leimallisia johtajan työlle. Johtajan tehtävänä ei ole jäädä nautiskelemaan nykyhetkeen. Hänen on nähtävä tulevaisuuteen ja huolehdittava siitä, että organisaatio löytää paikkansa menestyjien joukossa vielä vuosienkin päästä.
Johdon asema nojaa luottamukseen. Johtajien apuna ei kuitenkaan ole ammattiliittoja eikä pääluottamusmiehiä. Yllättävien muutosten ja erotilanteiden varalta on siis viisasta olla valmiiksi laadittuna erosopimukset, joissa on menettelytavat ja taloudelliset turvalausekkeet. Palkkajohtajat lienevät ainoa ammattiryhmä, jota saa kadehtia ja julkisesti arvostella vielä potkujen jälkeenkin. Suuri yleisö harvoin tietää, että toimitusjohtaja on yhtiöoikeudellinen toimielin. Toimitusjohtajan sopimus ei ole työsopimus, vaan se kuuluu yleisen sopimusoikeuden piiriin ilman työoikeudellista erityissuojaa.
Millaista on johtajan työ ja yksityinen elämä. Ajankäytöllisesti eri elämänalueet ovat kietoutuneet yhdeksi tiiviiksi vyyhdeksi, jossa on vaikea erottaa toista toisesta. Työtä voidaan tehdä missä tahansa. Puhelin ja sähköposti ovat käytössä iltaisin, viikonloppuisin, jouluna ja juhannuksena. Kellonaikaerot, matkustelu ja tapaamiset pitävät johtajaa valveilla ja liikkeellä. Osa johtajista saa elää jatkuvasti median erityisessä suojeluksessa. Väsyneen tai ärtyneen johtajan spontaani lausahdus, kuten ”Minä juon nyt kahvia.” voi saada ällistyttävän huomion mediassa. Itsekontrollin on oltava siis epätavallisen korkealla tasolla silloinkin, kun liikkuu vapaa-aikanaan läheistensä seurassa julkisilla paikoilla.
Suuryrityksessä johtajan työmaa on kultainen häkki. Sihteerit määräävät kalenterista, autonkuljettajat ja turvamiehet liikkumisesta ja erilaiset corporate governance -ohjeistukset omasta varojenkäytöstä. Julkiset sanomiset ja jopa ilmeet ja eleet on opeteltu viestintäasiantuntijoiden tarkan katseen alla.
Vaativiin johtotehtäviin ollaan harvoin valmiita alle kolmekymmentäviisivuotiaina.
Työura ylimmän johdon tehtävissä kestää parhaimmassa tapauksessa 15-20 vuotta. Tuossa ajassa on turvattava loppuelämän osalta taloudellinen toimeentulo, koska harmaantuneita senioreita harvemmin enää uudelleen kutsutaan rasittaviin huipputehtäviin.
Edellä sanottu ei kaikeksi onneksi ole koko totuus johtajan työstä ja elämästä. Mitkä muut tekijät rahan lisäksi saavat osan ihmisistä hakeutumaan tähän rasittavalta vaikuttavaan ammattiin?
Yritysjohtajan ammatin valoisammasta puolesta aion kertoa seuraavassa kirjoituksessani.
