JOHTORYHMÄTYÖN VUOROVAIKUTUS- JA KESKUSTELUKÄYTÄNNÖISTÄ VÄITÖSTUTKIMUS

Johdon kokoukset ovat eräs yleisimmistä ja keskeisimmistä johtamiskäytännöistä: merkittävä osa johdon työstä tapahtuu juuri kokouksissa. KTM Kirsi Lainema perehtyi Turun yliopiston kauppakorkeakoulussa 17.5.2013 tarkastetussa väitöstutkimuksessaan johtoryhmän kokousten keskustelukäytäntöihin. Tutkimuksen otsikkona on Managerial Interaction – discussion practices in management meetings.

Lainema havainnoi vastaperustetun johtoryhmän kokouksia puolentoista vuoden ajan tarkastellen sitä, miten uusi kokousryhmä kehittää kokous- ja keskustelukäytäntöjään.
Laineman tutkimus osoittaa, että sillä, kuka puhuu, miten puhuu ja milloin puhuu, on keskeinen merkitys johdon agendan muotoutumiselle sekä sille, millaisen roolin johtoryhmä omaksuu ja millaisia tuloksia se tuottaa.
Väitöstutkimus paljastaa vuorovaikutusstrategioita, joiden kautta johtajat yhtäältä luovat itselleen ja toisille mahdollisuuksia osallistua keskusteluun ja toisaalta sulkevat toisiaan keskusteluista pois.

Lainema tunnisti johtoryhmän kokouksista kuusi erilaista keskustelukäytäntöä. Näitä ovat:
• monologi
• rajattu dialogi
• raportointi
• vapaasti jäsentyvä asiakeskustelu
• ajelehtiminen
• mikrokairaus

Käytännöt erottuvat toisistaan muun muassa osallistumisen, keskustelun dynamiikan ja keskustelunaiheiden suhteen. Monologi, rajattu dialogi ja pääosin myös raportointi ovat lähinnä yhden puhujan hallitsemia ja poissulkevia keskustelukäytäntöjä. Vapaasti jäsentyvät asiakeskustelu, ajelehtiminen ja mikrokairaus sen sijaan ovat osallistavia ryhmäkeskustelun tapoja. Ajelehtiminen ja mikrokairaus ovat puhekäytäntöjä, joita yleisesti pidetään ongelmallisina ”asiasta eksymisenä”. Tutkimuskohteessa mikrokairaus-keskustelut olivat yhteisesti ylläpidettyjä ja osallistavia keskusteluja, joissa pureuduttiin yksityiskohtaisiin teknisiin ja operatiivisiin kysymyksiin.

Tutkimus osoittaa, että kokousten keskustelukäytännöt vakiintuvat nopeasti melko lopulliseen muotoonsa. Tämän jälkeen niitä on vaikea muokata, vaikka kehitystarpeita havaittaisiinkin. Väitöstutkimuksen havainnot haastavatkin perinteisiä käsityksiä siitä, miten organisaation muutosta voidaan toteuttaa.

Laineman tutkimassa johtoryhmässä taloudellisten tunnuslukujen raportointi muodostui hallitsevaksi käytännöksi.
‒ Raportointipuhe koetaan usein tehokkaaksi tavaksi välittää tietoa, mutta sen avulla lähinnä välitetään tietoa jo toteutuneista asioista. Yhteisten ratkaisujen kehittäminen ja sitoutuminen toimenpiteisiin puolestaan edellyttäisi laajaa ja aitoa osallistumista keskusteluun esimerkiksi vapaasti jäsentyvän asiakeskustelun kautta.

Tutkimuksessa selvisi myös, että johtoryhmä pystyy keskustelemaan asioista, jotka ovat lähellä heidän päivittäistä työtään ja työkäytäntöjään. Omaan työhön etäisemmin liittyvät ja heikommin tunnetut asiat, kuten strategia ja sen johtaminen, taas tippuvat pois agendalta, mikäli niitä ei nivota osaksi johtoryhmän jäsenten päivittäistä työtä.

Jaa tämä sivu: